Löydät meidät myös Facebookista:

Suomen pienet amerikanpaimenkoirat

© 2018 Suomen pienet amerikanpaimenkoirat ry

Rodun terveys

Kuten kaikilla rotukoirilla, myös pienillä amerikanpaimenkoirilla esiintyy joitain niille tyypillisiä sairauksia. Rotuyhdistyksen yhtenä tehtävänä on jakaa tietoa näistä sairauksista, jotta niihin osataan kiinnittää huomiota niin pentua harkitessa kuin jalostusvalintoja tehdessä.

Pienten amerikanpaimenkoirien tausta työkoirana paimennuksen parissa ja aktiivisena harrastuskoirana on oivallinen lähtökohta - koiran on haluttu kestävän käyttöä. Rodun terveyden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi jalostuskoirien tutkiminen muun muassa luustokuvauksin, silmäpeilauksin ja geenitestein on ensiarvoisen tärkeää. Rodun kotimaan yhdistys, Miniature American Shepherd Club of USA, nostaa erityisesti esille lonkkanivelen kasvuhäiriön ja silmäsairaudet.

Luuston kasvuhäiriöt

Varsinkin koirat, joiden kanssa on tarkoitus liikkua raskaammin tai harrastaa fyysisesti kuormittavaa lajia on hyvä luustokuvata. Luustokuvien pohjalta voidaan hieman arvioida kestääkö koira aiottua käyttöä ja näin voidaan välttää koiran ns. rikkoutuminen.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö - hip dysplasia: koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö, joka johtaa lähes aina nivelrikkomuutoksiin. Lonkkia arvioidaan röntgenkuvauksin asteikolla A-E, josta A ja B edustavat terveitä tai lähes normaaleita lonkkia, C lieviä muutoksia ja D sekä E kohtalaista tai vaikeaa kasvuhäiriötä. D ja E lonkkaisia koiria ei suositella käytettävän jalostukseen ja C lonkkaisiakin vain yhdistettynä terveeseen koiraan. Pienet amerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN lonkkien osalta.

Muita tarkkailtavia luuston kasvuhäiriöitä ovat kyynärnivelen kasvuhäiriöt sekä perinnölliset selkämuutokset. Näiden, kuten lonkkaviankin esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa hyvällä kasvatustyöllä ja jalostuskoirien tutkimisella ennen käyttöä.

Silmäsairaudet

Pienillä amerikanpaimenkoirilla ei esiinny erityisen paljon silmäsairauksia, mutta silmiin liittyvien ongelmien ollessa paimenkoirilla ja collieilla ns. niitä tyypillisimpiä vikoja on silmien terveyttä hyvä tarkkailla. Pienet amerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN silmien osalta. Pentueiden silmäpeilausta suositellaan ennen luovutusta. Tässä on esitelty neljä merkittävintä sairautta. Lisää tietoa MASCUSA tai Kennelliitto.

Iriksen kehityshäiriö - Iris Coloboma:

Yleisin pienillä amerikanpaimenkoirilla havaittu silmäsairaus. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Lieväasteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. Vakava-asteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.

Etenevä verkkokalvon rappeuma - Progressive Retinal Atrophy (PRA): PRA paljastuu koiran hämäränäön heikkenemisessä ja johtaa sokeutumiseen. Se on etenevä sairaus, joten jalostuskoirat olisi hyvä tutkia säännöllisin väliajoin. Sairaus on resessiivisesti periytyvä. Pienten amerikanpaimenten keskuudessa esiintyvyys on vielä vähäistä.

Pienisilmäisyys - Microphthalmia:

Tässä sairaudessa koiran silmä tai silmät ovat epätavallisen pienet. Osassa tapauksissa näkökyky on normaali, mutta useimmiten silmän kehityksessä on tapahtunut muitakin häiriöitä ja silmä / silmät voivat olla osittain tai kokonaan sokeita. Pienillä amerikanpaimenkoirilla tätä sairautta esiintyy merle-koirilla ja tila on liitetty merle-geeniin. Diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Harmaakaihi - Cataracts:

Kaihi ilmenee linssin samentumana ja voi esiintyä eri asteisena, aina koiran sokeutumiseen saakka. Nuoren koiran kaihin taustalla on usein perinnöllinen taipumus ja tällaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Lääkeaineyliherkkyys - MDR1-mutaatio

Monilla paimenkoiraroduilla on todettu perinnöllinen alttius lääkeaineherkkyyteen, joka johtuu mutaatiosta MDR1-geenissä (multidrug resistance gene) ja periytyy autosomaalisesti dominantisti. 

Jotkut lääkkeet, kuten ivermektiini, emodepsidi, loperamidi, voivat aiheuttaa vakavia neurologisia ja kardiovaskulaarisia oireita, eikä niitä käytetä lainkaan koirilla, joilla on kaksi kopiota MDR1-mutaatiosta. Toisten lääkkeiden, esimerkiksi rauhoitusaine asepromatsiini, opioidi butorfanolin, antibiootti erytromysiinin, kohdalla lääkettä voidaan turvallisesti käyttää, kunhan lääkeannosta pienennetään.

MDR1-mutaation kantajuus on mahdollista selvittää geenitestillä ja sitä suositellaan vahvasti paimenkoirien ja collieiden kohdalla.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now