Pienten amerikanpaimenkoirien värigenetiikkaa:
kryptinen merle

Merle-väri tarkoittaa, että koiran turkissa on niin sanottu marmorointikuvio, jossa eri puolilla turkkia näkyy muuta turkin väriä haaleampia laikkuja. Merle-väritystä aiheuttavat alleelit sijaitsevat SILV- eli PMEL17-nimisessä geenissä, jonka normaali geenimuoto (m) on resessiivinen eli väistyvä. Jos koiralla on kaksi normaalia geenimuotoa (m/m), sen turkin pigmentti on tasainen. Mikäli taas koiralla on normaali geenimuoto sekä mutatoitunut geenimuoto (m/M) on se heterotsygootti ja ulkoasultaan näin ollen merle. Kaksinkertaisena eli homotsygootissa muodossa (M/M) merleen väritykseen liittyy neurologisia oireita ja sairauksia, yleensä myös kuuroutta ja sokeutta.

 

Vaikka heterotsygootit (m/M) koirat voidaan yleensä tunnistaa merlen värityksensä perusteella, on tunnistaminen joskus vaikeaa. Koiralla voi olla vain yksi pieni laikku jossain huomaamattomassa kohdassa tai jotkut värit voivat myös peittää merlen kuvioinnin alleen. On myös mahdollista, että geneettisesti merle koira ei ilmennä lainkaan merleä väriä, jolloin puhutaan kryptisestä merlestä. 

 

Merle-alleeleista on tällä hetkellä tunnistettu yhteensä seitsemän: m (ei-merle), Mc ja Mc+ (kryptinen merle), Ma ja Ma+ (epätyypillinen merle), M (aito merle) sekä Mh (harlekiini- tai tweedmerle). Nämä alleelit eroavat toisistaan SILV-geeniin liittyneen SINE-osan poly-A ”hännän” pituudessa. Mitä pidempi poly-A ”häntä” on, sitä enemmän sillä on vaikutusta koiran väritykseen ja terveyteen. On havaittu, että Mc, Mc+ ja Ma -alleelit harvoin näkyvät koiran ulkomuodossa, kun taas Ma+, M ja Mh aikaansaavat värin vaalenemisen.

 

 

Kuvat Iisa Hetemäki: Cara Liom Alannah (s. 2019). Koiran ulkoasu ja rekisteriin merkitty väri on musta valkoisin- ja tan-merkein, mutta geenitestin mukaan koira on merle (M/m tai M*/m). Tällainen geenitestitulos tarkoittaa, että koira voi olla väriltään merle ja että koira kantaa yhtä kopiota SILV-geenin SINE-insertiosta (normaali merle, epätyypillinen merle, kryptinen merle tai harlekiinimerle). Käytetty geenitesti ei kuitenkaan pysty erottelemaan eri merle-alleeleja toisistaan.

 

Tällä hetkellä arvioidaan, että niillä alleeleilla, jotka eivät saa aikaan merleväritystä, ei näytä myöskään olevan yhtä paljon negatiivista vaikutusta koiran terveyteen. Voimakkaimmin väritykseen vaikuttavat alleelit taas voivat aiheuttaa ongelmia jopa heterotsygootissa muodossaan. On kuitenin hyvä huomata, että vaikka kryptistä merleä ei tällä hetkellä yhdistetä terveysongelmiin, nämä alleelit vaikuttavat kuitenkin epästabiililta ja on olemassa riski, että yhdistelmä voi aiheuttaa tuplamerlelle tyypillisiä ongelmia. Joidenkin lähteiden mukaan kaikkiin merlen eri alleeleihin tulisi jopa suhtautua kuten tavalliseen merleen ja välttää niiden yhdistelmiä jalostuksessa. Suomen Kennelliitto kieltää tällä hetkellä kaikki merle - merle risteytykset, vaikka kyseessä olisi yksivärinen kryptinen merle -koira.

Lähteinä

 

Mäki, K. Suomen kennelliitto - merle-mutaatio jalostuksessa (2019) 

 

Langevin ym. Merle phenotypes in dogs – SILV SINE insertions from Mc to Mh (2018)

 

Clark ym. Canine SINEs and their effects on phenotypes of the domestic dog. Kirjassa Gustafson JP, Taylor J, Stacey G, Genomics of disease (2008), s. 79–88 

 

Murphy ym. Length variations within the Merle retrotransposon of canine PMEL: correlating genotype with phenotype (2018) 

 

MyDogDNA - Coat colour merle testing as a part of our services (2018)

 

Laboklin - M Locus * / Merle Gene / Dapple (merle / Cryptic Merle)

Löydät meidät myös Facebookista:

Suomen pienet amerikanpaimenkoirat

© 2018 Suomen pienet amerikanpaimenkoirat ry

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now